Miksi psyykkinen valmennus ei toimi?

Psyykkisen valmennuksen asiantuntijana olen nähnyt lukuisia tilanteita, joissa psyykkinen valmennus ei tuota toivottuja tuloksia. Tässä artikkelissa tarkastelen keskeisiä syitä yhteistyön epäonnistumiseen.

 

Yhteistyön haasteet psyykkisen valmentajan ja urheilijan välillä

1. Puutteellinen luottamussuhde

Psyykkisen valmennuksen kulmakivi on luottamuksellinen suhde psyykkisen valmentajan ja urheilijan välillä. Jos tämä suhde jää pintapuoliseksi, ei todellista kehitystä voi tapahtua. Urheilija saattaa kokea vaikeaksi avautua henkilökohtaisista asioistaan tai epävarmuuksistaan, jos luottamus ei ole riittävällä tasolla.

Sekä urheilijan, että psyykkisen valmentajan tulee varata riittävästi aikaa luottamussuhteen rakentamiseen. Tähän kuuluu urheilijan lajiin ja sen vaatimuksiin perehtyminen sekä urheilijan arvomaailman ja tavoitteiden syvällinen ymmärtäminen. Säännölliset tapaamiset ja avoin keskustelu myös urheilun ulkopuolisista asioista vahvistavat luottamussuhdetta.

2. Epäselvät tavoitteet ja odotukset

Yhteistyö voi kariutua, jos psyykkinen valmentaja ja urheilija eivät ole selkeästi määritelleet yhteistyön tavoitteita tai jos odotukset ovat epärealistisia. Psyykkinen valmentaja saattaa keskittyä vääriin asioihin, jos urheilijan todelliset tarpeet eivät ole tulleet esille.

Tästä syystä yhteistyön alussa tulee laatia selkeä suunnitelma, jossa määritellään konkreettiset tavoitteet ja aikataulu. Säännöllinen edistymisen arviointi ja tavoitteiden päivittäminen on tärkeää. Avoin keskustelu odotuksista ja mahdollisista rajoitteista auttaa pitämään yhteistyön realistisella pohjalla.

3. Kommunikaatio-ongelmat

Psyykkinen valmentaja saattaa käyttää liian teoreettista kieltä tai ei osaa selittää menetelmiään urheilijalähtöisesti. Toisaalta urheilija ei välttämättä osaa tai uskalla ilmaista todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Kuten aina onnistuneessa keskustelussa, tulee psyykkisen valmentajan mukauttaa kommunikaatiotyylinsä urheilijan tarpeisiin ja käyttää konkreettisia, urheilijan arkeen liittyviä esimerkkejä.

Säännöllinen palautteen pyytäminen ja antaminen molempiin suuntiin kehittää kommunikaatiota.

Urheilijasta lähtöisin olevat haasteet

1. Motivaation puute

Joskus urheilija osallistuu psyykkiseen valmennukseen vain valmentajan, vanhempien tai seuran vaatimuksesta, ilman aitoa motivaatiota. Tällöin sitoutuminen harjoitteluun ja muutokseen jää pinnalliseksi ja valmennus pahimmillaan vain aiheuttaa turhaa stressiä urheilijassa.

Valmennuksen alussa urheilijan kanssa tulee keskustella avoimesti psyykkisen valmennuksen hyödyistä ja siitä, miten se tukee hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan. Konkreettisten esimerkkien ja muiden urheilijoiden kokemusten jakaminen yleensä auttaa motivaation herättämisessä.

2. Negatiiviset ennakkoasenteet

Monella urheilijalla voi olla ennakkoluuloja psyykkistä valmennusta kohtaan. He saattavat pitää sitä merkkinä heikkoudesta tai epäillä sen tehokkuutta. Urheilija voi esimerkiksi ajatella, että psyykkinen valmennus perustuu vain uskomuksiin tai siihen liittyy ”hengellisiä” piirteitä.

Urheilijan on tärkeää varmistaa psyykkiseltä valmentajalta, että hänellä on riittävä koulutustausta ja kokemus ja että valmennuksen menetelmät ovat tutkittuun tietoon pohjautuvia.

Urheilija voi nähdä psyykkisen valmennuksen myös eräänlaisena taikasauvana, jolla voidaan nopeasti muuttaa asioita. Tosi asiassa psyykkisessä valmennuksessa on kyse taitoharjoittelusta, joka viedään urheilijan arkeen samalla tavoin, kuin fyysinenkin harjoittelu.

3. Epärealistiset odotukset nopeista tuloksista

Urheilija saattaa odottaa välittömiä tuloksia ja turhautua, kun kehitys vie aikaa. Tämä voi johtaa harjoittelun keskeyttämiseen tai sitoutumisen heikkenemiseen.

Realististen välitavoitteiden asettaminen ja edistymisen säännöllinen mittaaminen auttavat urheilijaa näkemään kehityksensä. 

On tärkeää korostaa, että psyykkinen valmennus on prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Toisinaan erilaiset mielen ilmiöt ovat urheilijalle niin uusia, että varsinaisen taitoharjoittelun lisäksi urheilija tarvitsee edukaatiota, eli ilmiöiden selittämistä, opettamista ja aikaa itsenäiselle opiskelulle.

Lopuksi

Psyykkisen valmennuksen onnistuminen edellyttää sekä psyykkiseltä valmentajalta että urheilijalta sitoutumista, avointa kommunikaatiota ja kärsivällisyyttä. Haasteiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen ajoissa on keskeistä tuloksellisen yhteistyön rakentamisessa. 

Parhaimmillaan psyykkinen valmennus voi olla merkittävä tekijä urheilijan kehityksessä ja menestyksessä, kun molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään töitä yhteisten tavoitteiden eteen.

On myös tärkeää muistaa, että jokainen urheilija on yksilö, ja psyykkisen valmennuksen tulee mukautua hänen lähtökohtiin, tarpeisiinsa ja persoonallisuuteensa. Siksi valmennusmenetelmien räätälöinti on useimmiten avain onnistuneeseen yhteistyöhön.

Artikkelin kirjoittaja Lasse Seppänen on urheilijoiden psyykkinen valmentaja ja psyykkisen valmentautumisen asiantuntija.